Harri

Keväällä 2011 isä huomasi pojan alavatsassa jotain ylimääräistä. Harri oli tuolloin juuri täyttänyt kaksi vuotta. Reipas neuvolatäti ohjasi meidät Kemiin tutkimuksiin. Tyrää tämä ei ollut, joten kiireellisellä lähetteellä edettiin sitten Ouluun. OYS:issa pientä miestä tutkittiin päästä varpaisiin viikko sekä vatsasta otettiin koepala. Tämä aika ja tietämättömyys tulevasta olivat kaikista raskainta. Tavallinen ihana lapsuusaika ja arki olivat taakse jäänyttä.

Diagnoosi oli aggressiivinen desmoidi fibromatoosi, todella harvinainen kasvainsairaus. Harri leikattiin kesän tehdessä tuloaan. Leikkaus onnistui hyvin ja kaikki näkyvissä oleva saatiin poistettua. Toipuminen oli hämmästyttävän nopeaa. Kontrolleissa käytiin 3kk:n välein. Heti kohta löytyikin uutta kasvustoa, vatsassa jälleen, josta aloitettiin vuoden sytostaattilääkitys.

Sen vuoden ”kasvi” pysyi pois, mutta ensimmäisessä kontrollikuvauksessa näkyi taas elämää. Nyt on sijainti nivusen seudulla, josta sitä ei tällaisenaan pystytä leikkaamaan. Kolmea erilaista hoitosuunnitelmaa sytostaattikuureineen on kokeiltu möykyn pienentämiseksi ja hoito jatkuu… Reipas potilas käy nyt eskaria kotiopetuksena ja Skypen välityksellä, infektioriskin vuoksi. Kavereiden seuraa on ikävä.

Positiivisuutta löytyy ja yhdessä nautitaan pienistä asioista. Kerran Harri kysyi: ”Äiti, miksi minun elämä on tämmöistä?”

Tulevaisuus tuokoon toivon, että parantuminen tapahtuisi lopullisesti.