Venny

Perheeseemme kuuluu neljä lasta - isosisko 14v, isoveli 13v, isoveli 4v ja Venny 2v - ja minä. :)

Venny sairasteli maaliskuun -14 kuumetta, korvatulehduksia, pissatulehduksia. Ensimmäisen 10 päivän antibioottikuurin jälkeen oli yksi päivä väliä ja taas nousi kuume, ja Venny sai uuden kymmenen päivän kuurin koska korvatulehdus ei ollut parantunut.

Samoihin aikoihin Vennylle alkoi ilmaantua outoja mustelmia tosi paljon. Sekä kotona että päiväkodissa kiinnitettiin huomiota hänen kävelyynsä, joka oli hieman hankalaa.

Pääsiäisenä lähdimme Tornioon veljeni perheen luokse. Venny oli ihan ok, mutta illalla nousi taas 38 asteen kuume, jolloin lähdimme OYSin päivystykseen. Tuolloin hän oli myös ensimmäisen kerran valittanut kipeitä jalkoja.

Päivystyksessä otettiin verikokeet joista selvisi että Vennyllä on anemia ja trombosyytit olivat todella matalat. Lääkäri pisti meidät lasten päivystykseen, jossa lastenlääkäri tutki Vennyn ja epäilys oli leukemia, verisyöpä.

Lastenpäivystyksestä jouduimme osasto 51:lle joka on 0–18-vuotiaiden lasten ja nuorten sisätautiosasto, missä hoidetaan veri- ja syöpäsairauksia sairastavia lapsia ja nuoria.

Siellä Vennylle aloitettiin heti nesteytys, ja hän sai puna- ja valkosoluja. Pääsiäisen takia varmuus leukemialle saatiin vasta kun arki koitti ja Vennyltä otettiin lyppi, selkäydinnäyte.

Eli Venny sairastaa Leukemiaa (ALL) ja hoidot ovat matalanriskin kaaviolla.

Hoidot ovat purreet hyvin ja nyt on menossa ylläpito 1. Vielä on jäljellä kuusi tiputettavaa sytostaattia ja jos hoidot ei siirry, niin viimeinen tiputettava olisi 15.6.. Tämän jälkeen menisi enää suun kautta sytostaatteja, jonka jälkeen Vennyltä voitaisiin poistaa myös cvk :) ja ensi syksynä, jos kaikki hyvin menee, niin Venny voisi aloittaa päivähoidon.

”Aluksihan sitä oli ihan shokissa ja olin varma että Venny kuolee. Kuolema oli oikeastaan ainut mikä oli ajatuksena päässä, koska syövästä itselle ei ainakaan tule mitään muuta mieleen kuin kuolema, tai tullut tätä ennen.

Aluksi aatteli vain, että turhaa lääkäritkään puhui mitään koska Vennyhän vaan kuolee.

Onneksi aika tekee tehtävänsä ja pääkoppakin selevenee ja ajatukset sen myötä.

Toki vieläkin välillä iskee ahistus ja pelko syövän uusimisesta tai kuolemasta. Välillä iskee katkeruus miksi juuri minun lapseni kaikista lapsista sairastu. Muistan kerran kaupassa kassajonossa aattelin edellä olevasta perheestä että miksi se saatanan syöpä ei tullut vaikka nuitten lapselle ku niilä on kaks vanhempaaki perheessä. Onneks omatunto kolkutti jo kovasti siinä vaiheessa, tietenkään en kellekkään toivo ikinä tällästä.

Välillä iskee hirviä iha koko syöpäpirua kohtaan, koska se vei kaiken. Vennyltä mahdollisuuden olla ihan tavallinen pikku päiväkotilainen, vapauden liikkua ja kulukia. Nyt eletään infektioriskin takia vaan kuplassa.

Itseltä syöpä vei syksyllä aloitetut opinnot ja tavoitteet fitnessjutuissa, mitkä oli ollut haaveena useamman vuoden.

Mutta onneks nuo katkeruus, pelko ja viha ei ole jokapäiväisiä tuntemuksia vaan enimmäkseen saa olla onnellinen että Vennyn hoidot on purru ja tyttönen jaksaa olla iloinen oma itsensä. :)

Ne joille syöpä ei oo osunu kohalle ei vaan voi tietää oikiasti mitä se on.

Mun mielestä Ung Cancerin sivuilla oli aika osuvasti sanottu: ’Cancer är en vidrig sjukdom. En vidrig sjukdom som stampar in i människors liv utan att visa någon respekt eller hänsyn. En sjukdom som tar liv och skapar oändligt mycket sorg och oro.’”